Hän teki juuri sen,
minkä minä olen halunnut tehdä jo pidemmän aikaa.
Pieni, numerolla varustettu paperilappu, hän sujautti sen käteeni, sanoi jotain kulunutta ja vaihtoi paikkaa. Jätti minut siihen hämmentynyt hymy seuranani.
"Where do you go my darling"
Teen ajatuksistani abstraktia taidetta,
ei mitään järkeä,
tunteen pohjalta vain.
On se kyllä hirvittävää kun yhtäkkiä taas tapahtuu, ihan noin vain. Ajatuksissa takoo vain "ei-ei-ei". Kyllä kai sitä pitäisi uskoa. Voisin myös tehdä jotain vaihtoehtoista, kuten päästää irti niistä takovista ajatuksista.
Laitan silmät kiinni, näen punaisia palloja ja liiloja viivoja.
Avaan silmät, sama penkinselkämys on yhä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti